Inspiraatiosta

Inspiraatio tuntuu usein olevan meiltä hukassa. Hakiessamme tukea tekemättömyydellemme, meitä kehotetaan etsimään oma inspiraation lähde. Mikä on inspiraation lähde? Entä mikä sen tyrehdyttää? Mihin inspiraatiota tarvitaan? Koko inspiraatio sana tuntuu mielestäni kovin huvittavalta.

Olen kuullut inspiraation löytyvän musiikista, elokuvista, puheista, keskusteluista, kokemuksista ja monesta muusta. Itse olen hakenut inspiraatiota esimerkiksi blogin kirjoittamiseen jo viimeiset kuusi kuukautta. Olen hakenut sitä kaikesta mahdollisesta mitä edellä mainitsin. En kuitenkaan ole osannut valjastaa hyvästä musiikista saamaani energiaa kirjoituksiin.

Saan voimaa dialogista ihmisten kanssa. Meillä on valmentajien kanssa erilaisia tapaamisia, joissa pääsemme keskustelemaan todella mielenkiintoisista asioista. Keskusteluiden jälkeen oloni on hyvin inspiroitunut, mutta en silti pysty hyödyntämään sitä kirjoittaakseni blogiin tekstiä. Tämä on mielestäni huvittavaa, koska ihan aidosti tunnen tarvetta ja halua jakaa oppimaani ja oivalluksiani.

Seth Godin kuitenkin kertoi minulle paremman tavan löytää inspiraatio: en enää etsi sitä. Päätän ajan ja aloitan kirjoittamisen. Tämä on nyt illan kolmas teksti jota kirjoitan ja ensimmäinen josta saan edes itse jotain selvää. Kirjoitan vaikka syntyisi mitä tahansa roskaa. Olen nyt merkannut kalenteriin jokaiselle keskiviikolle takarajan postaukselle.

En siis koe tarvitsevani inspiraatiota. Inspiraatio tai sen puute vaikuttaa tekosyyltä tekemättömyydelle. Olen vahvasti tekemättömyyden kannattaja. Jos emme tee mitään, ollaan siitä ylpeitä. Tekemättömyys on itselleni tapa meditoida. Ei keksitä tekosyitä. Jos todella haluamme tehdä jotain, aloitamme väkisin tekemisen ja huomaammekin hämänneemme aivoja tekemään jotakin todellista. Silloin syntyy myös inspiraatio.

Oma inspiraationi syntyy tekemällä jotain. Inspiraation lähdettä täyttää kaikki mahdollinen ja lähteen tyrehdyttää tekemättömyys. Tyrehtyneen lähteen saa täyteen vain pakottamalla. Siinä se.

 

Opettaja kysyi kerran oppilailtaan, kumpi on tärkeämpää: viisaus vai toiminta.

Oppilaat olivat yksimielisiä: “Toiminta tietysti. Mitä hyötyä on viisaudesta, jos se ei ilmene toimintana?”

Opettaja sanoi: “Entä mitä hyötyä on toiminnasta, jos sydän on valaistumaton?”

-Anthony de Mello-

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.